Toimintakertomus 2009 - mestarikertoja muuttuu runosieluksi… Patrik Latvala

TOIMINTAKERTOMUS 2009
Tuubakorpraali Latvalan tarinat vuodelta 09
ad libitum J.L. Runebergin ja Paavo Cajanderin
mukaan

Mennyttä vuotta muistelen
niin mielelläni vielä;
niin moni sävel suloinen
minulle viittaa siellä.
Ken mua seuraa retkelle
nyt Porvoon palokunnantalolle?

Siell’ opin Peter Söderströmin tuntemaan,
hän palomies ol’ ennen,
nyt kunniapäällikkö ol’ arvoltaan,
vaikk’ 60 vuotta näytti menneen.
Syntymäpäiviä 23.1. talossa vietettiin,
soittajia siellä hemmoteltiin.

Oi tanssi-soitto riemukas,
suloisin, armahaisin,
kun kakkosella ja kolmosella tulee as,
ja vääriä ääniä ei laisin,
ja huolt’ ei tuntis ollenkaan,
kun crescendon vain sais’ kasvamaan!

Biskop Gustav satt i Borgå stad,
åt frukost i allsköns ro.
”I dag, 14.5. på kvällen, är septetten på estrad,
det skall gälla i Iris nära Borgå bro. –
Kyrkans handledare, jag låtit kalla er hit. –
Var god, foreller en bit!”

”Jag tänkt behålla er hos mig i dag.
Det är nationella rådplägningens plikt;
i kväll ska ni äta, dansa – kanske även jag
och vi hoppas ingen får gikt.
Var trygg, musiken är från gammal period. –
Ett glas? Madeiran är god.”

På kvällen spordes ej mer ett smygande knot,
en hviskning bister och dov,
nej ett jubel stormade oss emot,
och i jublet hördes hans lov,
och det roptes af röster t.o.m. från damtoalett:
” Hurra för vår tappra septett.”

Meidän seitsikkoin’ oli loistava ja nuori, kauniskin,
jo 9.8. taas astui rivihin.
Tiens’ aina kulki kunniaan,
iloisin mielin kärsi vaan
se kylmää, nälkää, kiksejään,
meidän seitsikkoin’ armahin.

Ma mukana olin, kun 200 palokuntalaista läks, kun alkoi tapahtumaan,
mut 26 uljasta palokuntaa en unhoita milloinkaan;
Lippiksemme muistan teksteineen
ja muodon ahavoituneen
ja kulmakarvat hikipisaroineen, -
ne muistan ainiaan.

Koht’ 44 paloautoa kun etelään taas kääntyi ohimarssien,
aloitimme kappaleen joka oli uljas, urhoinen.
Kalustoon kuului mönkijäkin, kuulin näin,
ja joessa palokunnan veneet lipuivat eteenpäin.
”Ah”, aattelin ma mielessäin,
”ken muu tääll’ soittais, ken!”

Porvoon sillall’ lippuja tervehtien;
kulkue marssi ohi soittajien.
Paikalla oli kuvaajia sanomalehden,
ikuistamassa joukkoja Salon, Tammisaaren, Virolahden.
Isät toivat paikalle koko perheen,
täyttivät vatsansa sopalla herneen.

Kun 45 vuotta vaan ma kerran täyttää saan,
samaanpa käyn mä paraatiin ja saliin, soittamaan.
Miss’ ankarimmin sävelet soi,
taajimmin rytmit salamoi,
en sinne käymätt’ olla voi
tiet’ seitsikoin astumaan.

5.2.10 Patrik Latvala