Seitsikkohistoria lyhyesti

KAARTIN SEITSIKKO MAAILMAN SUOMALAISIMMAN ORKESTERIMUODON JATKAJANA

Maailman sivu on täällä Pohjolassa seurattu mitä muualla tapahtuu, ja otettu siitä mallia niin kulttuurissa kuin vaatetuksessakin. Sointi-ihanteen muuttuminen maailmalla vaikutti siihen, että 1800-luvulla muotiin tulivat vasket aikaisempien puupuhallinvoittoisten soittokuntien rinnalle. Innokkaana vaskimusiikin harrastajana ja baritonitorven soittajana tunnettu Aleksanteri III (1881-1894) oli Kaartin soittokunnan ihailija. Hänellä oli hyvät välit kaartin silloiseen kapellimestariin Adolf Leanderiin (1874-1899), jota monessa yhteydessä on tituleerattu  Suomen torvisoiton isäksi.

Henkivartioväen Suomen tarkk’ampujapataljoonan soittokunnasta, eli siis nykyisestä Kaartin Soittokunnasta, tehtiin vuonna 1861 keisarillisella asetuksella ensimmäisen kerran virallisesti puhdas vaskikokoonpano. Soittokunnan kokonaisvahvuus 68 oli jaettu seuraavasti: 1 kapellimestari, 34 musikanttia, 12 musikanttioppilasta, 1 pataljoonan signalisti ja 20 komppanian signalistia. Isosta yhtyeestä sitten tarpeen mukaan irrotettiin pienimpiä vaskikokoonpanoja, kuten esimerkiksi seitsikoita. Kaartin Seitsikko oli saanut alkunsa.

Vaskiyhtyeet ihastuttivat uutuudellaan ja ne olivat omiaan erityisesti ulkoilmatapahtumiin, sillä vaskien kuuluvuus oli toista luokkaa kuin muiden puhaltimien. Huhtikuun puolessa välissä vuonna 1853 Kaartin soittokunta antoi ensimmäisen julkisen konserttinsa Engelin teatteritalossa tuoreen kapellimestarinsa Ernst Wilhelm Floesselin (1853-1874) johdolla. Tämä konsertti oli ensimmäinen huomattava puhallinmusiikkitapahtuma, jossa soittokuntana oli puhtaasti vaskisoittimista kokoonpantu orkesteri. 

 

Seitsikoiden kulta-aikaa

Seitsikoiden kulta-aikaa oli vuosisadan vaihde ja niiden repertuaari koostui pääsääntöisesti ulkomaalaisesta kevyestä musiikista ja suomalaisten kansanlaulujen sovituksista, mutta Jean Sibelius ja Leevi Madetoja sävelsivät pieniä kappaleita myös suoraan seitsikkokokoonpanolle. Sibeliukselta löytyy seitsemän teosta torviseitsikolle. Kuuluisin näistä lienee Ateenalaisten laulu torviseitsikolle, mies- ja poikakuorolle, triangelille ja isorummulle. Varsinkin 1920-luvulla ohjelmistoon alkoi ujuttautua yhä enemmän vaikutteita tangosta ja uudesta muotimusiikista jazzista. Jazzin tulon myötä seitsikoita ja vaskiyhtyeitä alettiin laajentaa puhallinorkestereiksi. Prosessi oli kuitenkin hidas ja monet yhtyeet jatkoivat seitsikkopohjaisina toiseen maailmansotaan saakka.

Maailman pienin suuri orkesteri

Suomalaisella torviseitsikolla on oma selkeä sointivärinsä, mikä tulee kokoonpanosta: Eb- kornetti, 1 ja 2 Bb- kornetit, Eb-altto, Bb-tenori, Bb-bariton ja Bb/Eb-tuuba.   Seitsikkoa voi luonnehtia maailman pienimmäksi suureksi orkesteriksi. Seitsikko jättää säveltäjälle ja sovittajalle monta kertaa enemmän soitinryhmämahdollisuuksia kun kvintetti. Seitsikko on vaskiyhtye, jossa kaikki torvet ovat laajamensuurisia, joten sen pehmeää hyrinää on vaikea jäljitellä muilla kokoonpanoilla.